Se alkoi polvenkorkuisena. Veri vetää metsälle. Isän ja vaarin mukaan oli päästävä – sorsia, kanalintuja ja jäniksiä metsästämään.
Metsälle lähdettiin monesti ajokoiran kanssa. Tervastulilla makkarat paistettiin. Koiralle ajoaikaa annettiin. Jännitystä oli ilmassa, vaikka pitkään sai välillä odotella. Vilkas pojanviikari rauhoittui passissa, tuntikausiksi. Jotain mystistä siinä oli.
Elämys se olikin, kun jänis pomppi passiin tai kettu vilkkua vilahti. Iltalennolla tapahtui enemmän. Sorsat ränkyttivät, siivet suhisivat – joskus vähemmän, välillä oikein kunnolla.
Kesät painottuivat kalastukseen. Kalojen kutua seurattiin ja kaikki muutkin luonnon ihmeet tutkittiin. Koluttiin maalaiskunnan kalapaikat ja samalla riistaa tarkkailtiin.
Mopoiästä alkaen pienpetopyynti oli kiehtovaa. Runsaasti oli kettuja, supikoiria, näätiä ja minkkejä. Halua oli parantaa pesimärauhaa. Pyyntiä oli myös kaikin keinoin. Vesilinnut ja kanalinnut kiehtoivat aina. Sorkkaeläimet tulivat kuvioihin ajokortti-iän myötä.
Nuoruudesta jäi hienoja muistoja. Teeriparvien pulputuksista. Jänisten sivuhypyistä ja paluuperistä. Hirvien kohtaamisesta. Metson lähtörytinästä.
Iän karttuessa veri veti yhä kiivaammin riistan jäljille. Opintojen myötä ympyrät laajenivat, samoin riistamaat. Pohjoisen kanalinnut ja ulkomaat kiehtoivat. Riistaopinnot yliopistolla toivat ammatin. Muu ei oikein kiinnostanut. Rakkaus riistaan oli vain syvenemässä.
Lapin lumo iski jäädäkseen. Kanalinnuista kehkeytyi vuosien saatossa kiivaimman intohimon kohde. Pohjoiseen on joka syksy päästävä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ylä-Lapin tunturit ja Itä-Kairan alueet ovat tulleet tutuksi. Kirveen koskematontakin vielä löytyy ja siellä lepää tämän metsästäjän sielu.
Kanalintujahdit ovat myös opettaneet. Ymmärtämään lintujen elämää. Suojaa ja ruokaa yleensä on, missä linnut piileskelee. Vaihtelee lintukanta vuodesta toiseen. Välillä on yllin kyllin. Välillä kato käy ja silloin ei löydy kuin parhailta mailta. Karu on luonto pohjoisen. Kurittaa rajulla kädellä omiaan. Ja opettaa nöyräksi miehen. Toiveikkuutta ei kuitenkaan pois vie.
Ruotsin kanalintumaita kolutessa eroa myös huomasin. Oli metsänhoito suurpiirteistä ja ojitukset puuttuivat. Veden vaikutus näkyi rakenteissa. Oli paremmin kosteita korpinotkoja, rikkaita vaihettumisvyöhykkeitä. Kanalintupoikueille tärkeimpiä elinympäristöjä. Vesi kun muokkaa metsän luontaista monipuolisuutta, säilyy rakenne usein kerroksellisena, suojaa ja ruokaa antavana. Pienipiirteisenä.
Kateuttakin aiheutti – tuo Ruotsin parempi tilanne. Mitä jos miettisimme omia arvojamme. Ja jos rakkautta omaa luontoa kohtaan hieman paremmin vaalisimme.
Oma rakkaus riistaan syttyi metsästyksen myötä. Se näkyy ilona ja toiveikkuutena riistaa nähdessä. Se on toki myös murhetta lajien taantumisesta. Ankaran talven tullen se aiheuttaa sääliä eväiden loppumisesta. Pistää huolehtimaan talviruokinnasta. Keväällä miettimään riistapeltojen eväät.
Metsästysseuran sihteerinä se pistää mitoittamaan verotuksen kestäväksi. Laskemaan ja arvioimaan riistaa. Puntaroimaan kestävyyttä myös kesken jahtikauden.
Työ on kuljettanut lukuisiin työryhmiin – vaikuttamaan riistan hyvinvointiin. Etuoikeutettuna saan tehdä leipätyötä riistan vuoksi.
Yhdessä kollegojen kanssa olemme saaneet aikaan yhtä sun toista. Ohjeita, oppaita, ohjelmia, hankkeita. Joilla parannetaan eri lajien elämisen eväitä. Käyntiin on laitettu monia kosteikkohankkeita. Arvokkaiden vesilintukantojemme vaalimiseksi.
Metsien hoitoon evääksi kehitimme riistametsänhoidon. Sitä kaikille suosittelen. Reseptit ovat helppoja, eivät aiheuta lisäkustannuksia. Tarjoavat suojaa ja ruokaa. Toteuttaminen on vain asenteesta kiinni.
Minun polkuni on antanut enemmän kuin ottanut. Tarjonnut suuria tunteita ja mahtavia elämyksiä. Antanut elämälle merkitystä. Onnistumisen riemua. Iloa kun aistin jälkipolven innostuvan Lapin lumosta. Pitkäaikaista ystävyyttä – yhdessä tekemisen meininkiä.
Rakkaus riistaan on kekseliästä ja se löytää monia tapoja tehdä hyviä tekoja. Pieniä ja isoja. Kannustan sinua samoille poluille.
Marko Svensberg
Kirjoittaja toimii Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelijana