Siirry sisältöön

Digiajan hirvijahti

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että metsästäjä katselee passissa älypuhelimen näyttöä. Kartalla liikkuvat koiria ja kavereita ilmaisevat kuvakkeet saattavat tietämättömän silmään näyttää jonkinlaiselta strategiapeliltä. Kauas on tultu siitä, kun Lemminkäinen hiihteli Hiiden hirveä muinaisilla salomailla.

Ensi kerran potkaisihe
silmän siintämättömähän,
kerran toisen kuopasihe
korvan kuulemattomahan,
kolmannen kohenteleikse
lautasille hiitten hirven. (Kalevala)

Tiedemiehet eivät ole vielä keksineet tällaisia taikasuksia metsästäjän avuksi, mutta nykyteknologia on muuttanut metsästystapojamme peruuttamattomasti. Merkittävintä kehitys lienee ollut koiratutkissa. Ei ole kaukaista menneisyyttä, kun tutka löytyi vain harvalta. Nekin laitteet olivat alkeellisia ilmoittaen ainoastaan karkean suunnan ja etäisyyden koiraan. Nykyään tutkista löytyy haukkulaskurit ja koiralle voi halutessaan soittaa puhelun. Varjostetut maastokartat ja ilmakuvat helpottavat eläinten liikkeiden ennakointia. Jahdin luonne on muuttunut pitkästä passissa istuskelusta aktiivisempaan suuntaan, pyrkimyksenä usein ehtiä eläimen eteen. Tärkeää on, ettei kiirehtiessään riko Metsästyslain 32§ ”Riistaeläintä ei saa ampua … moottorikäyttöisestä ajoneuvosta eikä näiden suojasta tai välittömästi pysäyttämisen jälkeen sataa metriä lähempänä näitä”. Vaan mikäs pitkissäkin passituksissa, kun akkulämmitteiset takki ja lapaset pitävät vilun kaukana.

Koiratutkat ja paikannussovellukset tuovat jahtiin paljon jännitystä ja iloa, mutta myös merkittävästi turvallisuutta. Koiran reaaliaikainen sijainti saattaa pelastaa karvakaverin vilkasliikenteiseltä tieltä, heikoilta jäiltä tai susilta. Jahtikavereiden paikkatieto antaa ampumaturvallisuuteen yhden varmistuksen lisää. Karttasovelluksesta näkee kätevästi myös esimerkiksi tiestön, asutuksen ja retkeilyreitit, jotka on tärkeä huomioida ennen riistalaukausta.

Tracker-ohjelman käyttö hirvijahdissa, kun miesajoketju ajaa metsästysalueen passiketjua kohti.
Ajoketju lähestyy passeja.

Viestintäteknologian kehitys on ollut myös huimaa. VHF-radiopuhelimet ovat laajasti käytössä seuruejahdeissa ja niiden rinnalle on tullut pikaviestisovelluksia. Monesti passissa on tilanne, jossa radioon puhuminen ei ole tilanteessa järkevää, mutta tietoa tulisi saada eteenpäin. Pikaviesteinä tieto liikkuu nopeasti ja ääneti. Vaarana on, että älypuhelin vangitsee katsojansa, ja riista lipuu passin ohi näyttöä tuijottaessa. Viestisovellukset sopivat hyvin myös porukan yleiseen yhteydenpitoon ja metsästysasioiden järjestelyyn, kunhan kaikilla porukan jäsenillä on niihin pääsy.

Hirvijahti on muuttunut aikojen saatossa tehokkaammaksi. Tämä näkyy, kun verrataan esimerkiksi Oma riistan raporteista löytyvää saalista/seuruepäivä -indeksiä hirvikantaan. Yksi syy ilmiölle lienee juuri kehittynyt teknologia. Riistakameroiden avulla saadaan tuoretta tietoa eläinten liikkeistä. Nykyaikaisten koiratutkien merkitys on varmasti valtaisa. Vaan missä on raja, johon saakka metsästyksen teknologiaa on perusteltua kehittää ja minkälaista teknologiaa käyttää? Milloin riistalla ei ole enää riittävää mahdollisuutta? Tämä jokaiselle henkilökohtaisesti pohdittavaksi. Hiiden hirven hiihtokin päättyi useimmiten kehnosti.

Jo tapasi Hiijen hirven,
Nossessa Tapo-mäkie,
Vuorta kirjo kiivetessä.
Liismähti Ililli lävestä,
Taittu kalhu kannan tiestä,
Sauva suo veren sijasta. (SKVR 12, 872)

Erityisesti seuruejahdeissa uuden teknologian hyödyt ovat kiistattomat. Välillä jokaisen on kuitenkin hyvä tehdä pieni irtiotto kaikesta modernista ja heittää älypuhelin syvälle repun pohjalle. Allekirjoittanut suosittelee tähän esimerkiksi linnunpyyntiä itäkairassa tai jänispassia pelkästään ajokoiran heleää haukkua kuunnellen.

 

Pirkka Peltonen

Hirvitalousaluesuunnittelija

Etelä-Häme & Pohjois-Häme

4 kommenttia artikkeliin ”Digiajan hirvijahti

  1. Kauko Karjalainen

    On vain tätä nykyajan kehitystä, jonka pysäyttäminen taitaa olla mahdotonta. Nyky hirvimäärät eivät 60 luvun systeemillä kaatuisi. Yksi metsästäjä naakimalla seurailusi hirven jälkiä.
    Tuovat myös turvallisuutta näkee muut koira/passimiehet.

    Vastaa
  2. Leena Kauppila

    Mistähän johtuu, että muualla maailmassa ei saa käyttää koiraa suurriistan (hirvet, peurat) metsästyksen apuna? Ja onko Suomi todellakin ainoa länsimaa, jossa saa hirven, samoinkuin muutkin riistaeläimet ampua lähietäisyydeltä piilokojusta ruokintapaikalle?

    Vastaa
  3. Ei järkeä kehityksessä. Seuraavaksi kai ammutaan helikopterista tai muusta vastaavasta. Metsästys muka luonnosta nauttimista liikunnan ja liikkumisen iloa. Äijiä ajelee pick upeilla kaikkialla. Ja ammutaan auton vierestä koska ei viitsitä siirtyä metsään, 100 metriä autosta, kirjoituspöytämiehen sepustusta. Käytännössä tuskin koskaan näin tapahtuu. Herätkää totuuteen riistakeskuksessa. Ehkette itsekkään noudata laadittuja määräyksiä. Ai niin metsästystä tai metsästäjiä ei saanutkaan arvostella. Kuumakallet loukkaantuu, siitäkin kokemusta. Juuri saamani aseellinen uhkaus poliisitutkinnassa kirjoittamani arvostelun vuoksi.

    Vastaa
  4. Moi,

    Gps tutkan käyttö on suotavaa ainoastaan:
    1. Nuorta koiraa kouluttaessa, kylmän maan hakua jne
    2. Koiraa hakiessa illan pimeinä tunteina. Järkeä ja koiran luontaista käyttäytymistä arvostaten.
    3. Koiran pelastamiseen esim. Vedestä, tieltä tai karja-aitauksesta.

    Gps ei tulisi käyttää riistan paikantamiseen ja seuraamiseen koiran sitä ajaessa. Jos puhutaan hirvikoirasta niin oikea kunnollinen hirvikoira kyllä paikantaa haukkumalla löytyneen saaliin, eikä.myöskään haku ulotu liian kauaksi jottei haukku kuulu esim 3 km. Tällä hetkellä näkee valitettavan paljon koiria jotka ajavat hirviä ilman seisontahaukkua, koska ovat oppineet siihen että ajamalla hirvi ammutaan jossakin tien ylityksessä. Surullisinta on että näitä ajavia koiroa vielä kehutaan ja ehkä.käytetään myös jalostukseen. Koira myös oppii helposti siihen että isäntä / emäntä hakee koiran tutkan avulla. Itsellänikin on tämä virhe tapahtunut. Koira oli hyvä palaamaan omia jälkiään ja ei eksynyt koskaan. Hain sen 3 kertaa tutkan avulla ja kas kumaa alkoi luottamaan siihen että kyllä isäntä etsii vaikka menisin mihin sattuu.

    Passimihillä ei tarvis olla tiedossa missä koira liikkuu. Tutkaa pitäisi käyttää vain koiran koulutukseen ja tarvittavaan paikantamiseen. Ei missään nimessä riistan paikantamiseen.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Kauko Karjalainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>
Kommentointiohjeet