Rusakko

(Lepus europaeus)

Tuntomerkit: Ruumiin pituus 50–70 cm, paino 3–7 kg. Rusakon karvan väri on kautta vuoden selkäpuolelta kellertävän ruskea, mahapuolelta valkea. Talvikarva jonkin verran vaaleampi. Päässä erottuu kuono selvemmin kuin metsäjäniksellä ja myös korvat tuntuvasti isommat. Häntä hieman pidempi kuin metsäjäniksellä ja päältä aina musta.

Esiintyminen: Rusakko alkoi levitä maahamme kaakosta noin sata vuotta sitten. Lajia esiintyy tällä hetkellä Oulu–Joensuun linjan eteläpuolella. Kannat ovat runsaimmat Lounais-Suomessa. Rusakko on viljelysalueiden laji, jota on meillä aikaisemmin kutsuttu myös peltojänikseksi. Sitä voi nähdä pelloilla myös päiväsaikaan, mutta useimmiten päivämakuupaikka on metsäsaarekkeissa ja pellonreunoissa. Syvälle metsään se ei juuri mene.

Lisääntyminen: Kiima alkaa varhain keväällä ja lisääntymiskausi voi kestää loppusyksyyn asti. Meillä rusakolla on yleensä 2 poikuetta, harvemmin 3 tai jopa 4. Ei tee pesää vaan poikaset (2–4) syntyvät kasvillisuuden suojaan. Rusakon kantoaika 42–46 vrk.

Ravinto: Pääasiassa lukuisat ruohovartiset kasvit. Vierailee viljelyksillä ravinnonhaussa vilja-, heinä- ja juurikaspelloilla. Talvella rusakko syö halukkaasti puiden kuoria ja voi aiheuttaa paikallisesti vahinkoja puutarhoissa.

Muuta: Rusakko on meillä osoittautunut sopeutumiskykyiseksi kulttuuriseuralaiseksi. Myös sen metsästys tapahtuu yleensä lähellä asutuksia ja liikenneväyliä, joten ajokoirametsästyksessä on omat vaikeutensa. Metsästetään usein pienimuotoisena seuruemetsästyksenä. Suomessa metsästetään 62 000 – 89 000 rusakkoa vuosittain.