(Perdix perdix)
Tuntomerkit: Pyytä hieman pienempi peltokanalintu. Naama ja leuka punaruskeat, rinta harmaa, yläpuoli ruskean harmaan kirjava, alapuoli siniharmaa. Kupeilla ruskehtavia viiruja. Siivet tummanruskeat valkoisin ruotoviivoin. Koiraalla hevosenkengän muotoinen tumma kuvio vatsassa, kuvio on naaraalla heikompi tai se voi puuttua. Lennossa näkyy lyhyt pyrstö, jonka ulommat sulat ruosteenpunaiset. Nuori lintu on ruskea ja kellanvalkeiden pitkittäisviirujen kirjavoima.
Esiintyminen: Maan eteläpuoliskolla ja läntisellä rannikkoseudulla. Peltopyytä tarhataan ja istutetaan.
Lisääntyminen: Munii toukokuussa 9–20 yksiväristä ruskeankeltaista, ruskeaa tai oliivinvihreää munaa. Pesä kasvillisuuden suojassa pellon reunassa tai niityllä.
Ravinto: Oraat, ruohot, rikkakasvien siemenet, jyvät, kukat, lehdet, silmut ja eläinravinto.
Muuta: Luonnonvaraisia kantoja pyritään elvyttämään ja suojelemaan sekä kohdistamaan metsästys istutettuihin kantoihin. Metsästys tapahtuu Suomen riistakeskuksen pyyntiluvilla muualla kuin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa.