(Canis lupus)
Tuntomerkit: Ruumiin pituus 100–140 cm, häntä 35–50 cm, paino 20–75 kg. Suden pohjaväri on harmaankeltainen. Mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Suden korvat ovat pystyt ja muutenkin susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Suden erottaminen koirasta on usein vaikeaa, kuitenkin suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Raateluhampaat ovat pitemmät kuin koiralla.
Esiintyminen: Länsi-, Lounais- ja Itä-Suomessa sekä osin myös poronhoitoalueen itäosissa. Kierteleviä susia voi esiintyä koko maassa.
Lisääntyminen: Kiima-aika helmi-maaliskuussa. Kantoaika 60–63 vuorokautta. Pentuja tavallisesti 4–6. Kaivaa pesäluolan hiekkatörmään tai vastaavaan paikkaan.
Ravinto: Lihansyöjä. Saaliseläinten saatavillaolo vaikuttaa ravinnon koostumukseen suuresti. Saalisvalikoimaan sisältyvät myyrät, sopulit, jänikset, linnut, peurat, poro ja hirvi. Susi käyttää myös haaskoja. Luontainen saalistusyksikkö on lauma, mutta yksinäinenkin susi pystyy kaatamaan hirven. Ei peitä haaskaansa kuten karhu. Suureen saaliseläimeen jää syviä kulmahampaiden viiltoja kaulaan ja reisien takaosaan.
Muuta: Susi on erittäin kestävä ja nopea liikkuja. Suden kuulo ja hajuaisti ovat erittäin tarkat. Tämän vuoksi suden pääsee näkemään vain hyvällä onnella, koska susi pyrkii karttamaan ihmistä. Suden pyynti vaatii kokemusta ja taitoa. Pyynti tapahtuu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. Muutoin susi on aina rauhoitettu.