(Rangifer tarandus fennicus)
Tuntomerkit: Metsäpeura on poroa korkeampi ja pitkäkuonoisempi. Suhteessa ruumiin kokoon metsäpeuralla on poroa pidemmät jalat. Paino uroksilla eli hirvailla 70–150 kg, naarailla eli vaatimilla 40–100 kg. Ruumiin pituus 180–220 cm, säkäkorkeus 90–120 cm. Karvanväri vaihtelee lähes valkeasta hyvin tummaan. Yksittäiset karvat ovat onttoja ilman täyttämiä, mikä tekee lajista hyvin kylmänkestävän. Molemmilla sukupuolilla on runsaasti haaroittuvat sarvet, jotka hirvailla voivat kasvaa huomattavan kookkaiksi. Hirvas pudottaa sarvensa keskitalvella, vaadin vasta keväällä usein vasomisen jälkeen. Peuran sarvet ovat edestäpäin katsottuna pystymmät kuin porolla, jolla ne kaareutuvat usein sisäänpäin. Peuran jälki on leveä ja pyöreähkö; sorkanpuoliskot ovat kuunsirppimäiset. Peurojen ja porojen juostessa niiden sorkista kuuluu tunnusomaista naksahtelua. Katso lajintunnistusvideo (riistainfo.fi)
Esiintyminen: Laji palasi uudelleen Suomen eläimistöön 1950-luvulla. Metsäpeuroja elää Kainuussa Kuhmon, Sotkamon ja Ristijärven alueilla (noin 850 yksilöä) ja Suomenselällä Pohjanmaan ja Keski-Suomen välissä (noin 2000 yksilöä). Suomenselän kanta on saanut alkunsa Salamanperän luonnonpuiston alueelle siirretyistä metsäpeuroista. Kesäelinalue sijaitsee soisilla rauhallisilla metsämailla ja talvisin metsäpeurat siirtyvät jäkälää kasvaville mäntykankaille ja kallioalueille. Vesistöisillä seuduilla ne yöpyvät usein järvien jäillä. Metsäpeuroille on tyypillistä vaellus kesä- ja talvilaidunalueiden välillä. Pisimmät vaellukset ovat olleet useita satoja kilometrejä aina Suomenselältä Venäjän puolelle. 2010-luvulla osa Suomenselän kannasta on keväisin vaeltanut yhä pohjoisemmaksi poronhoitoalueen tuntumaan Oulunjärven länsi/luoteispuolelle. Lisäksi Metsähallitus on palautusistuttanut 2020-luvun alussa Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuiston ympäristöön metsäpeuroja. Molemmilla alueilla elää noin parinkymmenen yksilön metsäpeurapopulaatio.
Lisääntyminen: Kiima syys-lokakuulla, jolloin voimakkaat hirvaat yrittävät koota useita vaatimia haaremiksi. Hirvaiden väliset ottelut ovat tällöin tavallisia. Vasoja syntyy usein vain yksi toukokuussa.
Ravinto: Vuodenajan mukaisesti talvella maajäkälät (esim. poronjäkälät) sekä puilla olevat naavat ja lupot, keväällä ja kesällä ruohovartiset kasvit. Syksyllä mieliruokaa myös sienet.
Muuta: Metsäpeura on aikoinaan elänyt suuressa osassa maata ja ollut tärkeä riistaeläin. Se hävisi liiallisen pyynnin seurauksena Suomesta 1900-luvun vaihteessa yli viideksikymmeneksi vuodeksi. Metsästetään vuosittain pieniä määriä lähinnä vahinkojen estämistarkoituksessa.