Pienten hirvieläinten verotus

Suomen riistaeläinlajistoon kuuluvia pieniä hirvieläimiä ovat valkohäntäpeura, kuusipeura ja metsäkauris.

Pienten hirvieläinten verotussuunnittelun tavoitteena on

  • kantojen kestävyys ja elinvoimaisuus
  • vahinkojen ja liikenneonnettomuuksien kohtuullinen määrä
  • metsästyssaaliin määrällinen ja laadullinen sopivuus.

Valkohäntäpeuraa ja kuusipeuraa voidaan metsästää pyyntiluvan nojalla. Metsäkauriin osalta pyyntilupaa ei tarvita, mutta saadusta saaliista on ilmoitettava seitsemän vuorokauden kuluessa kaadosta. Saalismäärissä ja taloudellisesti mitattuna merkittävin pienistä hirvieläimistä on valkohäntäpeura.

Suunnittelussa huomioitava kannan rakenne

Pienten hirvieläinten normaalit elinpiirit ovat suppeampia kuin esimerkiksi hirvellä. Näin ollen myös kannan hoidon suunnittelua ja tavoitteenasettelua voidaan tehdä suppeammilla alueilla, jopa yksittäisen metsästysseuran tasolla. Parhaaseen tulokseen kuitenkin päästään, mikäli saman riistanhoitoyhdistyksen sisällä tai jopa naapuriyhdistysten kesken on sovittu yhtenevistä kannanhoidon periaatteista.

Verotussuunnittelussa on syytä kiinnittää huomiota myös eri sukupuolten ja ikäluokkien osuuteen saaliissa. Tavoiteltavat saaliin sukupuoli- ja ikäjakaumat riippuvat kannan tilasta ja kannan kehitykselle asetetuista tavoitteista.

Suomessa etenkin valkohäntäpeuran verotuksessa on laajalti ollut käytössä niin sanottu lihantuotantomalli, jossa on pyritty kannan korkeaan tuottoon aikuisia naaraita säästämällä. Toisaalta myös niin sanottu trofeemalli, jossa pyritään lisäämään urosten osuutta ja keski-ikää kannassa, on noussut paikoitellen suosioon.

Mikäli kanta on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltainen ja se halutaan myös sellaisena säilyttää, aikuisverotuksen tulisi noudattaa syntyvyyssuhteita; yleensä pukkeja syntyy vain hieman enemmän kuin naaraita.

Kannan koon ja ikärakenteen kehitykseen voidaan verotussuunnittelun kautta vaikuttaa paitsi verotuksen määrällisen mitoituksen kautta myös säätelemällä saaliin vasaosuutta. Elinvoimaisissa kannoissa vasatuotto on pienillä hirvieläimillä yleensä suhteellisen korkea, joten vasaverotuksen osuuden kokonaissaaliista tulisi normaalitilanteessa olla vähintään puolet.

Metsäkauriin lisääntymisbiologia eroaa muista hirvieläimistä. Se perustuu suurelta osin erikoiseen yhteisöjärjestelmään, johon kuuluu muun muassa urosten vahva reviirikäyttäytyminen. Metsäkauriin kohdalla erityisesti keväisen pukkijahdin kohdentaminen alueen vähempiarvoisiin pukkeihin onkin olennaisen tärkeää alueen kauriskannan elinvoimaisuuden kannalta.

Onnistuneen ja tuloksekkaan verotussuunnittelun yksi edellytys on luontaisten kuolevuustekijöiden huomioon ottaminen. Esimerkiksi ilveskannan vahvistuminen on monin paikoin lisännyt pienten hirvieläinten kuolleisuutta.

 

Päivitetty 10.9.2013