Vieraslajien pyynti

Suomen luontoon levisi 1900-luvulla kaksi viheliäistä pienpetoa: Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva minkki sekä Itä-Aasiasta tuotu supikoira. Villiintynyt minkkipopulaatio muodostui turkistarhoilta karanneista yksilöistä, kun taas supikoiria istutettiin luontoon turkiseläimiksi entisen Neuvostoliiton alueelle. Itärajan takaa Suomeen vaeltaneista yksilöistä on maahamme muodostunut tiheä ja tehokkaasti lisääntyvä supikoirakanta.

Toiselta puolelta maapalloa tuodut vierasperäiset eliölajit voivat olla hyvin haitallisia alkuperäiselle luonnolle. Maailmanlaajuisesti vieraslajien on arvioitu olevan toiseksi suurin luonnon monimuotoisuuden hupenemisen syy. Varsinkin vierasperäiset petoeläimet, kuten minkki ja supikoira, aiheuttavat ikäviä muutoksia uuden kotimaansa eliöstössä. Suomessa molemmat lajit uhkaavat etenkin vesistöjen läheisyydessä pesivää linnustoa.

Vierasperäisistä pedoista haittaa suomalaiselle lajistolle

Vierasperäisten petojen haitallisuus johtuu useista tekijöistä. Ensimmäinen syy on yksinkertaisesti saalistajien määrän lisääntyminen. Suomen luonnossa on jo ennestään useita pieniä petoeläimiä, kuten kettu, näätä ja mäyrä, jotka saalistavat osittain samoja saalislajeja minkin ja supikoiran kanssa. Vieraspedot siis lisäävät jo ennestään voimakasta saalistuspainetta varsinkin maassa pesiville lintulajeille.

Toinen syy vieraspetojen haitallisuuteen on, etteivät suomalaiset saalislajit ole evoluutiossa sopeutuneet näihin uusiin saalistajiin, joten ne eivät ole oppineet suojautumaan niiltä samoin kuin kotimaisilta pedoilta. Kolmas syy on, ettei minkillä ja supikoiralla ole Suomessa riittävästi luonnollisia vihollisia, jotka normaalisti säätelevät eläinlajien kantoja. Näin ne pääsevät lisääntymään ja levittäytymään nopeammin kuin kotimaissaan, joissa ne joutuvat taistelemaan petoja, tauteja ja loisia vastaan.

Metsästäjillä tärkeä tehtävä

Koska vierasperäisillä pedoilla on vain vähän niiden kantoja rajoittavia luonnollisia vihollisia, on ihmisen rooli niiden määrän vähentäjänä merkittävä. Pienpetojen pyynti on arvokasta metsästäjien tekemää luonnonhoitotyötä, josta hyötyy riistalajien lisäksi koko liuta muita lajeja. Eniten pyynti auttaa kosteikoilla, järvillä ja meren saaristossa viihtyviä lintulajeja kuten sorsa- ja ruokkilintuja sekä kahlaajia. Myös maatalousmaisemassa elävät, maassa pesivät lintulajit kuten töyhtöhyyppä, isokuovi ja peltopyy hyötyvät etenkin supikoirien vähenemisestä.

Vaikka vieraspetojen mahdollisimman tehokas pyytäminen on tärkeää, on myös minkin ja supikoiran metsästämisessä noudatettava eettisesti hyväksyttävän metsästyksen periaatteita. Metsästyslaissa naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Myös jalkarautojen käyttö on Suomessa kielletty. Näillä säädöksillä pyritään estämään tarpeettoman kärsimyksen tuottaminen eläimille.

 

Päivitetty 19.4.2013