Metsämaat

Monet riistalajit menestyvät kylmää, nälkää ja petoja vastaan monimuotoisessa metsämaisemassa, josta löytyy suojaa ja ruokaa tarjoavaa monipuolista varpu- ja aluskasvillisuutta, sekapuustoa, puuston koko- ja tiheysvaihtelua sekä sopivasti hallittua hoitamattomuutta. Riistan kannalta arvokkaat elinympäristöt ovat pääsääntöisesti monimuotoisia rakennepiirteiltään ja lajistoltaan.

Ihmisen toiminta näkyy suomalaisessa metsämaisemassa voimakkaasti. Metsätalous on vaikuttanut sekä suoraan että välillisesti riistan elinolosuhteisiin ja runsauteen. Rakentaminen on pirstonut elinympäristöjä ja katkonut leviämisyhteyksiä.

Voittajia ja häviäjiä

Riistalle sopivien elinympäristöjen määrä ja laatu vaikuttavat voimakkaimmin riistan runsauteen.

Esimerkiksi metsäkanalintukantojen taantumisen pääsyynä viimeisen 50 vuoden aikana pidetään metsien rakenteen muutosta sen suorine ja välillisine vaikutuksineen. Metsäkanalintujen elinympäristöt ovat pirstoutuneet ja laatu on heikentynyt. Välillisesti metsien muutos on lisännyt metsäkanalintuihin kohdistuvaa saalistuspainetta. Metsäojitus on heikentänyt lisääntymismenestystä ja vähentänyt riekolle sopivien elinympäristöjen määrää Suomen etelä- ja keskiosissa.

Hirveä puolestaan voidaan pitää tehokkaan metsätalouden voittajana. Nykyiset metsänhoitomenetelmät pitävät yllä ja lisäävät hirven suosimaa elinympäristöä, nuorta metsää. Avohakkuualat ja taimikkovaiheen metsät tarjoavat runsaat ravintovarat hirvelle.

Maanomistajalla oikeus päättää

Elinympäristöjen parantaminen ja lisääminen talousmetsissä on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Riistan kannalta erityisen tärkeää on toimia laajalla alueella – sopivia elinympäristöjä on oltava tarjolla riittävästi kullekin lajille sekä metsikön että maiseman osalta. Tässä työssä avainasemassa on metsänomistaja, jolla on oikeus päättää, miten riistaeläinten elinympäristöt otetaan huomioon hänen metsissään.

 

Päivitetty 19.4.2013