Siirry sisältöön

Susikanta

Ensimmäinen Suomen susikannan hoitosuunnitelma vahvistettiin vuonna 2005. Sudenhoitosuunnitelman päivitystyö aloitettiin vuonna 2013, ja valmis hoitosuunnitelma hyväksyttiin 22.1.2015. Sudenhoitosuunnitelman laati Suomen riistakeskus yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa maa- ja metsätalousministeriön johdolla.

Suomen susikannan hoitosuunnitelma on mukautuvan kannanhallinnan työkalu, jossa on 59 konkreettista toimenpidettä ja 9 erilaista hanketta. Hoitosuunnitelmalla pyritään sovittamaan yhteen suden ja sudensuojelun tarpeet sekä susireviireillä toimivien kansalaisten tarpeet. Suunnitelmalla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Hoitosuunnitelmat ovat olennainen osa julkisen riistakonsernin strategiaa ja keskeisiä välineitä riistapolitiikan toimeenpanossa.

Susikannan hoitosuunnitelma

Suomen susikannan hoitosuunnitelma taustaosio

Susikannan hoitosuunnitelman valmistelu

Lähtökohtana oli ongelmakeskeinen vuorovaikutus riistahallinnon, tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä. Työ perustui yksisuuntaisen kuulemisen sijaan konkreettiseen keskusteluun, yhteistyöhön sekä ratkaisujen löytämiseen ja luomiseen. Tavoitteena oli työstää uusia ajattelu- ja toimintatapoja, joiden myötä ihmiset ja sudet voivat elää paremmin samoilla alueilla.

Susikannan hoidon toimenpiteet pohjautuvat pitkälti kansalaisten tuottamiin perusteltuihin näkemyksiin kannanhoidosta. Hoitosuunnitelman valmisteluvaiheessa suden läsnäolosta syntyvien ongelmien tunnistamiseksi perustettiin internetiin sähköinen keskustelufoorumi, johon kuka tahansa saattoi rekisteröityä keskustelijaksi. Osana kannanhoitosuunnitelman laadintaa järjestettiin satunnaisotokseen perustuva kansallinen susikysely susireviireillä ja reviirien ulkopuolella asuville kansalaisille. Syksyllä 2014 susireviirialueilla järjestettiin työpajoja sekä alueellisella tasolla sidosryhmätilaisuuksia. Lisäksi järjestettiin poronhoitoaluetta koskeva työpaja sekä teemaseminaari suden genetiikkaan liittyen.

Reviirikohtaisuus ja yhteistyö kannanhoidon perustana

Suomen susikannan hoidon lähtökohtana on susireviirikohtaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteet ja toimenpiteet asetetaan susilauma- ja reviirialuekohtaisesti. Kannanhallinnassa susireviirillä asuvien ihmisten huolet ja tarpeet otetaan huomioon toimenpiteillä, jotka eivät vaaranna lauman elinvoimaisuutta. Tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää susikanta suotuisalla suojelutasolla. Pienimmäksi elinvoimaiseksi susikannaksi on määritelty 25 lisääntyvää paria. Susikannan seuranta perustuu vapaaehtoisen suurpetoyhdyshenkilöverkoston toimintaan.

Suden ja ihmisen rinnakkaiselon parantamiseksi susireviirialueille perustetaan yhteistyöryhmiä, jotka arvioivat paikallista susitilannetta, vahinkojen ennaltaehkäisyä ja tiedottavat paikallisia suteen liittyvissä asioissa. Susien tuomaan haittaan pyritään reagoimaan nopeasti ja ennaltaehkäisemään susien aiheuttamia vahinkoja.

Tavoitteena on rakentaa luottamusta toimijoiden välille kehittämällä yhteistyötä ja avointa tiedonvaihtoa riistahallinnon- ja tutkimuksen ja kansalaisten välillä. Suteen kohdistuvaan laittomaan tappamiseen puututaan tehokkaasti, ja kannanhoidollisen metsästyksen kautta vahvistetaan suden merkitystä arvokkaana luonnonvarana.

Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää susikannan hoitosuunnitelman päivitystyön syksyllä 2018.