Petoeläinten aiheuttamiksi todettuja tappioita esiintyi merkittävästi 19 ja hyvin merkittävästi kahdeksassa paliskunnassa. Ahma ja maakotka aiheuttivat eniten tappioita pohjoisissa paliskunnissa, muulla poronhoitoalueella kaikki suurpedot vaihtelevasti.
Kolmessa paliskunnassa petojen tappamista poroista kahtena talvena kerättyjen luuydin- ja hammasnäytteiden (102 kpl) perusteella tapettujen porojen kunto oli hyvä (93,4 %) tai kohtalainen (6,6 %), eikä näissä näytteissä tavattu huonokuntoisia tai nälkiintyneitä poroja. Myös eri ikä- ja sukupuoliluokkia oli näytteissä lähes samassa suhteessa kuin eloporokarjassa (67 % siitosvaatimia). Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto tutkivat vuosina 2013–2016 petoeläinten aiheuttamien tappioiden vaikutuksia poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen.
Huomattava osa petovahingoista jää pimentoon
Sekä vasatuotto että teuras- ja eloporomäärät putosivat merkitsevästi suurpetojen tappamien porojen määrän kasvaessa. Myös maakotkareviireiden määrä paliskunnassa vaikutti vasatuottoon. Toisaalta myös vuosittaiset lumiolosuhteet vaikuttivat merkittävästi vasatuottoon ja teurasmääriin.
”Huomattava osa eläintappioista jää toteamatta, koska esimerkiksi kesäaikana tapahtuneita vahinkoja on erittäin vaikea todeta. Näiden suorien menetysten lisäksi parhaassa iässä olevien siitoseläinten menettäminen aiheuttaa myös välillisiä tappioita erityisesti vasatuoton laskuna”, kertoo erikoistutkija Jouko Kumpula Luonnonvarakeskuksesta.
Petovahinkojen toteamisessa on merkittävä työ
Petojen tappamien porojen etsinnästä aiheutui 2-8 työpäivää tapettua poroa kohti. Petoeläinten aiheuttama porokannan tuottavuuden merkittävä putoaminen yhdessä ylimääräisten kustannusten kanssa voi pienentää poronhoidon nettotuloja 21–82 euroa eloporolta (optimitilanteessa nettotulot yhteensä 62-90 euroa/eloporo). Pahimmillaan poronhoidon nettotulot putosivat tehdyissä analyyseissä miinusmerkkisiksi, mikä romahduttaa porotalouden taloudellisen kestävyyden.
Sudesta ja ahmasta suurimmat vahingot
Suurimmat vuosittaiset laskennalliset tulomenetykset poronhoidolle voi aiheutua yksittäisestä sudesta (32 160 €) ja ahmasta (16996 €), niiden jälkeen ilveksestä (11 736 €) ja karhusta (3 575 €). Vastaava nettotulojen menetys asututtua maakotkareviiriä kohti oli 2 742 €.
Tutkimus tehtiin vuosina 2013-2016 Makera-rahoitteisessa hankkeessa ja aineistot kerättiin poronhoitoalueen paliskunnasta vuosilta 2003–2015. Nämä aineistot sisälsivät tietoja poronhoidon tuottavuudesta ja petoeläinten aiheuttamista tappioista sekä vuotuisista sää- ja lumiolosuhteista.
Lisätietoa:
Erikoistutkija Jouko Kumpula
Puh. 0295 327 822
Sähköposti: jouko.kumpula@luke.fi