Metsäkauriin, valkohäntäkaurin ja hirven vasat ovat muutaman päivän ikäisinä vielä liian pieniä liikkumaan emänsä kanssa. Siksi emä jättää vasan suojaisaan paikkaan ja palaa ehkä vasta iltahämärissä imettämään sitä. Emä ei oleile jälkeläisensä läheisyydessä, sillä vasa on yksin paremmin piilossa tuoksuttomuutensa ja suojavärinsä ansiosta.
Ihmisnäkökulmasta maassa makaava tai surkeasti emäänsä kutsuva rimppakinttuinen vasa on suuressa hädässä, mutta tilanne on hirvieläimille normaali. Jos ihminen poimii vasan syliinsä ja lähtee etsimään sille apua, vasan elinmahdollisuudet heikentyvät huomattavasti. Tällaisessa tilanteessa vasa tulee välittömästi palauttaa löytöpaikalle tai lähimpään suojaisaan kohtaan, josta emä voi sen löytää. Vasan vointia ei pidä seurata lähietäisyydeltä, vaan etäämpää kiikarein tai ikkunan takaa, jolloin emä ei välttele paikkaa ihmisten vuoksi.
Jos vasa vaikuttaa loukkaantuneelta, tai sen avuntarpeesta on epävarmuutta, kannattaa soittaa ensin asiantuntijalle ennen tilanteeseen puuttumista. Korkeasaaren Villieläinsairaalan lisäksi hyviä neuvoja saa esimerkiksi paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä.
Ihmisen hoiviin otettuja hirvieläinten vasoja on vaikea palauttaa onnistuneesti takaisin luontoon. Ilman lajitoverin mallia vasa kesyyntyy ja leimautuu ihmiseen. Tällainen vasa joutuu luonnossa pelottomuutensa vuoksi vaaraan ja etenkin hirvet voivat olla myös ihmiselle vaaraksi. Eläintä ei välttämättä pystytä sijoittamaan lajitoveriensa seuraan eläintarhaan, eikä luonnonvaraista eläintä saa ottaa myöskään lemmikiksi.