Siirry sisältöön

Paloa riistan vuoksi

Kaasupullon kohahdus harvan männikön reunassa. Savuntuprahdus. Pian täytyy jo perääntyä kuumuudesta liekkien lyödessä yhä korkeammalle.  Tulirintama siemenpuumetsikön reunassa leviää. Kulo alkaa ahmia metsänpohjan hakkuutähteitä, sammalta ja kunttaa.

Savupatsas nousee korkealle taivaalle Juhannuskesässä. Liekit nousevat kelomäntyyn ja nuolevat elävien kylkiä edetessään vajaan puolen hehtaarin alueen läpi.

Mitä tekemistä kulotuksella on riistanhoidon kanssa?

Hyvä kysymys. Metsänhoidollisen kulotuksen jälkeen maisema on melko autio. Ei siinä paljoa suojakuusia jää tai hakokasoja pesimäsuojaksi. Hyödyt tulevatkin hetkeä myöhemmin. Ensimmäisenä hyötyy muu luonto. Palolajisto, kuoriaiset ja muut mönkiäiset, löytävät uskomattoman nopeasti paikalle, jollaisia Etelä-Suomessa löytyy vain harvoin.

Entäpä riistanhoito? Tässä tapauksessa se kulkee käsi kädessä männyn nopean ja onnistuneen uudistumisen kanssa. Mänty on metson puu, joka maittaa myös hirville. Tulen muokkaamaan ja lannoittamaan maanpintaan männyt taimettuvat hyvin ja varvustokin elpyy nopeasti. Toiveissa on tiheä ja elinvoimainen männyntaimikko, jossa riittää hirvillekin vähän purtavaa siten että jäljelle jää hyvälaatuinen mäntysekametsä puolukka- ja mustikkavarvustoineen. Metsän onnistunut uudistuminen ja lyhyt aukko- ja taimikkovaihe ovat metsäkanalintujen ja metsänomistajan etu. Riistametsän rakenteita, sekametsää ja tiheikköjä, lähdetään rakentamaan taimikkovaiheesta alkaen metsän taloudellista tuottoa unohtamatta.

Kulotusala oli siemenpuuasentoon hakattu kivinen moreenimäki. Istutus ei louhikkoon oikein onnistuisi, joten jäljelle jäi luontainen uudistus tai kylvö. Laikutuskin olisi enemmän kivien pyörittelyä… Apuun tuli metsäfirma, jolla oli pulaa kulotuskohteista. Sekä PEFC että FSC sertifioinneissa on tavoitteet kulotuksille ja tila on kaksoissertifioitu. Tässä oli niin sanottu win-win-win tilanne. Sertifiointien kriteerit täyteen – hyvä, jopa paras, tapa uudistaa männylle – ja tyytyväinen riistaorientoitunut maanomistaja.

 

Paloapua – siis miten päästä kulottamaan

Metsänhoidollisia kulotuksia tehdään nykyisin harvoin. Lähinnä säästöpuuryhmien polttoja tehdään. Kulotus vaatii valmisteluja palokujineen ja paljon henkilöstöä valvomaan palokunnan tuella. Sammutusvettäkin olisi oltava lähellä. Kulotuksiin on kuitenkin kasvava tarve, ja hyvistä kohteista jopa pulaa.

Jos kipinä syttyi, kannattaa kertoa siitä omalle metsäasiantuntijalle. Ainakin tällä tilalla metsäyhtiö organisoi koko kulotuksen avaimet käteen periaatteella ja maksoi kaikki kulut.

Palvelu oli hyvää. Meille saa jatkossakin tulla täyttämään sertifiointikriteerejä. Tilalla on vanhoja tiheitä kuusikoita karun puoleisilla pohjilla mihin mäntysekametsä sopisi jatkossa paremmin.  Mmm, myhäili maanomistaja, mielessään mänty, marja- ja metsäkanametsä

Kulotetaan siis koppeloille ja muille männyn mutustajille. Riistasavut nousemaan!