Siirry sisältöön

Naapurikateudesta toiveikkuuteen

Riistametsänhoitajalla on tapana kuljettaa kameraa metsästysretkillä. Joskus kamera räpsähtää, joskus on painona repussa. Jälkeenpäin kuvia on mukava katsella, muistella menneitä elämyksiä. Muistella maisemia, hienoja metsästystilanteita. Aistia uudelleen retkien kohokohtia, pettymyksiäkin. Monista kuvista muistaa elävästi, miten se riekko räkätti lentoon lähtiessään. Miten metso pakoon lähti puiden takaa.

Albumeihin on kertynyt kuvia elinympäristöistä. Sieltä mistä lintuja on löytynyt. Monesti muistuu mieleen myös ympäröivä maasto. Kuvia on kertynyt kanalintujahdeista Ruotsista ja Suomesta. Kun kuvia selailen yksi asia tuntuu monesti vahvistuvan. Kun yhteen sanaan tiivistän, sanon pienipiirteisyys. Siis pienipiirteisyys. Siitä millainen elinympäristö sopii metsäkanalinnuille.

Pienipiirteisyys on pienialaista monimuotoisuutta, joka on mielestäni vähentynyt metsissämme. Se katoaa kun kasvatetaan yhtä samanikäistä puulajia ja unohdetaan kaikki muu. On tehty liikaa puupeltoja. Pienipiirteisyyden yksi keskeisin rakennustekijä on vesi. Se on johdettu pois metsistämme. Tehokkaalla ojituksella.

dsc_0155
Vesi muovaa luontaisesti hyviä kanalintumaita.

Elinympäristöjen pienipiirteisyys näkyy erona naapuriimme Ruotsiin verrattaessa. Riistametsänhoitaja on siellä kolunnut metsiä kanalintujen perässä. Ja monesti ollut kateellinen – naapurin paremmista lintukannoista. Ja minusta suurin ero syntyy ojituksesta – pienipiirteisyyden rakentajasta. Ojitusta kun ei ole naapurissa tehty juuri ollenkaan. Tuntuu olevan metsänhoito muutenkin suurpiirteisempää – näin säilyy paremmin sisäinen pienipiirteisyys.

Kun vettä ei johdeta pois, muokkaa se vääjäämättä metsän sisäisiä rakenteita. On kosteita korpinotkoja, rikkaita vaihettumisvyöhykkeitä. Kanalintupoikueille tärkeimpiä elinympäristöjä. Vesi muokkaa metsän luontaista monipuolisuutta, säilyy rakenne usein kerroksellisena, suojaa ja ruokaa antavana.

Mennyt on mennyttä, toivoa kuitenkin Suomessakin on. Kun kuvia selailen ja pienipiirteisyyttä mietin niin itselläni vahvistuu vahva usko Riistanmetsänhoidon ohjeisiin. Noiden ohjeiden avulla voidaan palauttaa samat elementit takaisin meidän metsiin. Pienipiirteisyyden elementit rakentuvat puuston koko- ja tiheysvaihtelusta, vähintään 3 eri puulajista, riistatiheiköistä, runsaasta alikasvoksesta ja elinvoimaisesta varvustosta. Vesi on ollut näiden piirteiden muovaamisessa aiemmin se luontainen voima.

Riistametsänhoitaja toivottaa lukijoilleen Tunnelmallista Joulunaikaa.

dsc_0179
Kanalinnuille elintärkeät suon ja kankaan väliset vaihettumat säilyvät veden avulla.

3 kommenttia artikkeliin ”Naapurikateudesta toiveikkuuteen

  1. Tarmo Mäntymäki

    Kiitos hyvästä jutusta. Tuliko Riistametsänhoitaja silmäilleeksi oliko naapurin metsoilla tiedossa talvikuukausien varalle ruokaa? Meidän ohjeissamme ei sellaista ole huomioitu ehkä yhtä sanaa enempää. Ei ole niitä poikueita kesällä, jos linnut kärsivät nälkää talvella. Meilläpäin , täällä Satakunnassa, taitavat metsot olla erilaisia kuin yleensä muualla. Ovat kovin nirsoja ruuan laadun suhteen. Muualla sitä ongemaa ei ole.

    • Riistametsänhoitaja

      Hei Tarmo!

      Riistametsänhoitaja ei osaa arvioida hakomamäntyjen määrää naapurissa. Saati verrata sitä kotimaan tilanteeseen.

      Riistametsänhoidon ohjeissa hakomamännyt kehotetaan säästämään. Niiden säästämistä ei ole ohjeissa korostettu. Tämä on ohjeet koonneen asiantuntijaryhmän valinta. On katsottu, että kanalintujen elinympäristöjen (ts. talousmetsien) yleinen tilanne on tärkein tekijä lintujen menestykselle. Lisäksi yksittäisten hakomamäntyjen säästäminen on käytännön metsätaloudessa haastavaa.

  2. Tarmo Mäntymäki

    Hyvä, että kommentoit.
    En ole asiantuntijoidenne kanssa ollenkaan samaa mieltä. Talousmetsistä on huonot puut pantu rekeen tai rattaille ja sinne ovat hakomismännyt joutuneet viimeisten vuosikymmenten aikana vähitellen. Ja se ei ole ”tärkein tekijä”. Se kylläkin suurelta osin selittää metsokantojen laskun, kun katsotaan, mitä kanalinnuille on tapahtunut.

    Mitä tarkoitat, kun sanot, että hakomamäntyjen säästäminen on haastavaa? Kuka haastaa kenet ja miksi?

Kommentointi on suljettu.