Metsästäjistä ja naisista

Viime viikkoina olen herkistynyt keskustelulle metsästyksen sukupuolittuneisuudesta. Aihe ei ole uusi eikä ainutlaatuinen, ja juuri siksi keskustelun luonne hallinnossa ja mediassa häiritsee minua. Miksi metsästävä nainen on naismetsästäjä? Miksi naisen odotetaan olevan viehättävä? Miksei naisen näkemys ja kokemus ole arvokasta ja oikeaa?

Viime vuonna metsästyskortin lunasti noin 306 300 metsästäjää. Heistä lähes 22 000 eli noin seitsemän prosenttia on naisia. Viimeisten kolmen vuoden aikana metsästyskortin lunastaneiden naisten määrä on lisääntynyt 2 400 hengellä ja miesten määrä vähentynyt 4 400 hengellä. Naisten osuuden suhteellinen kasvu on merkittävä, mutta miehet ovat edelleen ylivoimainen enemmistö.

Tiedotteet vuosien 2013, 2014 ja 2015 metsästäjämääristä

Metsästäviä naisia kutsutaan usein naismetsästäjiksi mutta miehiä yleensä vain metsästäjiksi. Määritesanojen käyttö, kuten nais-etuliite tekijäsanoissa, vahvistaa jakoa normaaliin ja poikkeukseen. Metsästävä nainen pysyykin poikkeuksena niin kauan kuin hänet kielellisesti sellaiseksi luokitellaan. On myös syytä huomata, ettei ole lainkaan vaivalloista puhua passi- ja ajomiesten, petoyhdysmiesten ynnä muiden riistamiesten rinnalla passi- ja ajonaisista, petoyhdysnaisista ja riistanaisista, silloin kun näin on.

Kokemukseni mukaan metsästävä nainen mielletään nuoreksi ja viehättäväksi, metsästävä mies taas vanhaksi ja nuhjaantuneeksi. Tällainen vastakkainasettelu tuskin palvelee ketään. Metsästäjien ikähaitari ulottuu 10-vuotiaista 90-vuotiaisiin. Naisia on eniten 45‒59-vuotiaissa ja miehiä 55‒59-vuotiaissa metsästäjissä. Ulkonäöstä meillä ei ole tilastoja. Metsästävä nainen nousee esille pääasiassa kahdessa roolissa: 1) Hänen ainoa ansionsa on olla nainen. Se, että nainen tekee asioita, jotka miehelle ovat tavallisia, saa huomiota. 2) Hänet määritellään suhteessa mieheen ‒ nainen on vaimo, sisko, tytär. Hän on miehen toiminnan kohde: naista opastetaan, ohjaillaan, osallistetaan.

Nainen voi esiintyä myös jutussa, joka ei käsittele naiseutta

Keskustelua hallitsevat miehet ‒ myös keskusteltaessa naisista metsästäjinä. On liian tavallista, että pohdittaessa metsästystä, sen muuttumista ja mahdollisten esteiden poistamista, naisten puheenvuorot jätetään omaan, vähäiseen arvoonsa. Tämä on minusta käsittämätöntä tuhlausta. Jos olisi vähemmän puhetta naisista ja enemmän puhuvia naisia, voisi moni pulma selvitä. Suomen riistakeskuksen ylimmän päättävän toimielimen eli hallituksen jäsenistä naisten osuus on viisi prosenttia (1 varajäsen). Valtakunnallisessa riistaneuvostossa toiminta-alueita edustavat varsinaiset jäsenet ja varajäsenet ovat kaikki miehiä. Alueellisten riistaneuvostojen riistanhoitoyhdistyksiä edustavista jäsenistä naisia on kolme prosenttia (kolme varajäsentä).

Luettelot hallituksen sekä valtakunnallisen ja alueellisten riistaneuvostojen jäsenistä

Haluan uskoa, etteivät naiset kohtaa syrjivää kieltä tai käytöstä riistaharrastuksensa tai -ammattinsa parissa. Nähdäkseni kyse ei ole siitä, ettei naisia haluttaisi mukaan metsästykseen, päinvastoin. Metsästäviin ja metsästyksestä keskusteleviin naisiin ei kuitenkaan osata suhtautua luontevasti.

Tarkkailkaa objekteja ja subjekteja. Kieli- ja kuvavalinnoilla muovataan todellisuutta.