Ilveskanta pysynyt ennallaan – vai onko?

Luonnonvarakeskus (Luke) on julkaissut ilvesten viime talven kanta-arvion. Kanta-arvion tulos on kyseenalainen takavuosien tapaan ainakin Etelä-Hämeen ja Varsinais-Suomen osalta. Syynä on se, että viimeiset maalaskennat ilvesten tihentymäalueilla on tehty kaksi vuotta sitten. Aletaan olemaan Tassu-havaintoihin perustuvien arviointien varassa.

Kokemuksen mukaan tihentymäalueilla maalaskentavuosina ilveskanta kasvaa noin 100 prosenttia. En ryhdy tässä selostamaan perusteluja tälle. Olen kirjoittanut niitä blogiin viime vuonna otsikolla ”Nostetaan kissa pöydälle”. Uskon, että ensi vuonna ilvesten kanta-arvio Etelä-Hämeessä tulee vielä laskemaan dramaattisesti, jos talvella ei tehdä maalaskentaa tai Luke ei muuta radikaalisti Tassu-arvioinnin menetelmää. Tämä johtuu siitä, että kolmantena vuonna maalaskennan jälkeen arvio tehdään puhtaasti Tassu-havaintojen perusteella, jolloin Etelä-Hämeeseen mahtuu vain noin 25 pentuetta ja lisäksi muuntokerroin putoaa meidän omasta 6,8:sta suuralueen kertoimeksi, joka on luokkaa 5.

Etelä-Hämeessä oli viime talvena Luken mukaan 36–38 pentuetta ja 245–250 yksilöä. Todennäköinen määrä Etelä-Hämeessä on kuitenkin 400 yksilön nurkilla, eli noin 60 % Luken arviota suurempi. Perustelut arviolleni: meillä oli maalaskennassa 2.2.2013 klo 13.00 motitettuna 46 pentuetta. Padasjoen kunta kokonaan ja muutama pienempi alue (=n. 10 prosenttia metsästysalasta) jäi laskennan ulkopuolelle. Todellinen kantamme 2013 oli siis jossakin 50–60 pentueen haitarissa, kun lasketultakaan alueelta ei ihan jokaista pentuetta varmastikaan löydetty. Meidän ilveskantamme 6,8:n kertoimella oli silloin 340–408. Luken mukaan tuo kanta kestää metsästysverotusta 54–65 ilvestä (16 prosenttia talvikannasta).

Kahtena viimeisenä vuonna olemme metsästäneet 41 ja 42 ilvestä. Näin ollen kannan voi tuskin arvioida laskeneen. Se lienee noussut noin 25–45 yksilöllä. Eli kantamme on hyvin todennäköisesti jossain 400 yksilön kahden puolen, eli suunnilleen 150 ilvestä enemmän kuin Luke ilmoittaa. Varsinais-Suomesta saamani raportin mukaan heillä ero Luken kanta-arvion ja vuoden 2013 maalaskennan pohjalta tehdyn arvion välillä on vähintään samaa suuruusluokkaa kuin Etelä-Hämeessä. Tämä asettaa todella kyseenalaiseksi, onko ilveskanta pysynyt ennallaan, vai onko se kuitenkin edelleen kasvussa.

Nykyinen tihentymäalueiden ilvesmäärä alkaa olla jo aika rankkaa kyytiä pienriistalle. Etelä-Hämeessä on ilveksiä vuoden 2013 maalaskennan perusteella noin 0,5 yksilöä/1000 ha. Riistakonsernin strategian mukaan riistapolitiikan tulee luoda hyvinvointia, sekä aineellista että ennen kaikkea henkistä. Tämä tarkoittaa hyviä metsästysmahdollisuuksia. Nykyinen ilvespolitiikka ei sitä luo. Tarkastellaanpa asiaa metsästysseuran näkökulmasta. Keskikokoisella Etelä-Hämeen metsästysseuralla on maita noin 4000 ha. Sillä alueella on keskimäärin 2 ilvestä. Nämä ilvekset tarvitsevat lihaa 1 400 kg/vuosi. Ravintokoostumus voisi olla esimerkiksi seuraava: 20 valkohäntää, 20 metsäkaurista 150 rusakkoa tai metsäjänistä, muutamia kymmeniä supeja ja kanalintuja – 4000 ha:n alalta! Tietenkin jakauma vaihtelee voimakkaasti alueen riistatilanteen mukaan. Nämä määrät viittaavat siihen, että ilvekset tappavat reilusti enemmän niin sanottuja riistaeläimiä kuin metsästäjät.

Etelä-Hämeen alueneuvosto kirjasi tavoitteeksi sen, että ilveskantaa on leikattava. Kun nykyinen todennäköinen ilveskanta kestää vähentymättömänä noin 60 ilveksen metsästyksen, me tarvitsisimme alueneuvoston esityksen mukaan 70–80 ilveslupaa tulevalle kaudelle. Olen valitettavasti pessimisti ja vakuuttunut siitä, että tällaista lupamäärää emme saa, vaikka suurpetokannan evaluointiraportin mukaan valtaa ja vastuuta suurpetokannoista pitäisi siirtää alueille ja alueneuvostoille. Herrat Helsingin jyrää meidät kuitenkin.

Oma näkemykseni on, että meillä tulee olla vahva ilveskanta. Ilves on Hämeen vaakunaeläin ja hyvin mielenkiintoinen metsästyskohde. Jos Etelä-Hämeen kantaa leikattaisiin noin 50 prosenttia, jäljelle jäisi vahva kanta, joka kestäisi metsästysverotusta noin 20–30 yksilöä vuodessa ja lisäisi maalla elävän pienriistan metsästysmahdollisuuksia noin 30 prosenttia.

Kokeneet Etelä-Hämeen metsästäjät haluaisivat muutosta ilvespolitiikkaan. Emme voi kulkea jatkuvasti sellaista tietä, että yhden petolajin kantaa kasvatetaan määrättömästi muiden lajien kustannuksella. On henkisesti hyväksyttävä, että liian suureksi kasvanutta ilveskantaa voidaan myös leikata. Olen monissa kokouksissamme painottanut sitä, että syy ei ole maa- ja metsätalousministeriössä. Maa- ja metsätalousministeriö on monena vuonna antanut asetuksellaan valtuudet myöntää ilveslupia niin paljon, että niillä leikattaisiin kantaa. Luken skenaarioiden mukaan kantaa leikkaava lupamäärä on kuitenkin vuosi toisensa jälkeen osoittautunut kantaa kasvattavaksi lupamääräksi Luken omienkin numeroiden perusteella. Tämä kertoo omaa kieltään Luken skenaarioiden ja kanta-arvioiden tasosta. Vuosi toisensa jälkeen toistuu karkeasti samansuuruinen virhe samaan suuntaan. Olisiko aika harkita ilvesten kanta-arvioinnin perusteellista uudistusta?

Kuva: Keijo Alatalo