Aamuinen maastokävely metsäsuunnittelijan kanssa oli antoisa. Harvennusrästejä löytyy ja uudistuskypsää kuviotakin on. Puhtaasti puuntuoton näkökulmasta päätökset voisi olla helppojakin, mutta miten ne riista, maisema- ja virkistysarvot voisi ottaa huomioon?
Mäkisessä hämäläismaisemassa katsottiin noin 4 hehtaarin aluetta, missä kolmella kuviolla neljästä hakkuut ovat ajankohtaisia. Kolme kuviota suunniteltiin hakattavaksi samalla kertaa kesäleimikkona. Käsittelyala saadaan riittävän isoksi, mutta hakkuun käytännön suunnittelu ja toteutus kuvioilla ja niiden sisällä voi olla pienipiirteistä.
Lähdetään kierrokselle mäen alla olevasta kuusikosta. Noustaan siitä mäen laella olevaan tiheään männikköön ja vilkaistaan lopuksi takarinteen järeää metsää.
Varttunut umpikuusikko
Metsäkanalintujen näkökulmasta tasainen umpikuusikko on kovin ankea elinympäristö. Riistametsänhoidollisesti kannattaisi jopa tehdä välitön avohakkuu ja uudistaa sekametsäksi. Seuraavan sukupolven sekametsään saa sitten sopivan puulajijakauman ja rakenteet. Kivisyydestä ja kosteudesta kärsivä notko ei puuntuottopotentiaaliltaan ole ihan paras, mutta kyllä se kuusi silti kasvaa. Yläharvennukseen ei lisävaltapuiden laatu tällä kuviolla ihan riitä, harmi.
Riistallisia arvoja ei nykyisellään juuri ole, ja päädyimme normaaliin alaharvennukseen. Päävaltapuut ovat hyvässä kasvussa. Harvennuksen jälkeen lisääntyvän valon ansiosta alueelle toivottavasti muodostuu hyödynnettävää alikasvosta ja vähäinen mustikkakin elpyy. Ne parantaisivat riista-arvoja. Kuusikkoa kasvatetaan vielä 10–15 vuotta ja sitten uudistetaan sekametsälle riistapilke silmäkulmassa.
Kasvatusmännikko
Muutama kivenheitto kuusikosta on mäellä kasvavaa varttunutta männikköä. Tiheänpuoleisen männikön alle on muodostunut paikoin varsin sankka kuusialikasvos. Hienojakoisen maan ja pohjavesivaikutuksen ansiosta kuusialikasvos on kehityskelpoinen. Riistanhoidollisesti ihan potentiaalinen kohde. Näkemäraivaus tarvitaan jotta harvennus onnistuu. Männikköön tehdään melko voimallinen ala- ja laatuharvennus olemassa olevat muutamat koivut säästäen.
Muutama vuosi hakkuun jälkeen ajattelin raivata kuusialikasvosta lisää, jotta parhaat yksilöt pääsevät kasvuun ja valoa pääsee metsän pohjalle. Pienempien kuusien ryhmiä jätetään sopiviin paikkoihin riistatiheiköiksi. Hakkuun jälkeen paikalla on kaksijaksoinen mänty-kuusi sekametsä mistä löytyy suojaa ja sapuskaa metsäkanalinnuille. Mustikanvarpua on jo siellä, missä kuusi ei liikaa varjosta. Kuusta sopivasti raivaamalla voidaan tukea mustikan esiintymistä.
Tulevaisuuden visiona on myydä leimikosta järeää pylväsmäntyä. Männikön päätehakkuun yhteydessä 10-20 vuoden päästä on aika katsoa jatkaako kuusen kasvatusta vai uudistaako alueen mäntysekametsäksi esimerkiksi kulotuksen avulla.
Uudistuskypsä mänty-kuusi sekametsä
Noin 20 vuotta sitten harvennettu metsä on järeytynyt mukavasti. Mäntyvaltaiseen rinteeseen on muodostunut kehityskelpoinen ryhmittäinen kuusialikasvos. Vaihtoehtoja kuviolla on lepo, luontaista taimettumista edistävä väljennys-, pienaukko- tai siemenpuuhakkuu sekä päätehakkuu. Uudistuksen visiona on ollut hyödyntää olemassa olevaa kuusialikasvosta ja uudistaa päätehakkuussa muodostuvat ajourat ja aukkopaikat männylle. Rinteessä on mustikkaa ihan kerättäväksi asti ja sen säilymistä alikasvosryhmien hyödyntäminen tukee mukavasti.
Metsäkoneet ajavat joka tapauksessa kuvion läpi harventamaan mäen päällä olevan männikön. Kuvion männyt ovat aivan elinkelpoisia, varsin laadukkaita ja järeytyvät edelleen. Hmmm. Kaikki nurin nyt vai myöhemmin?
Idea on muotoutumassa. Tehdään sopivasti tilaa uudelle puusukupolvelle. Hakataan kuviolta kuuset ja osa männyistä pois. Hyvälaatuisia kehityskelpoisia mäntyjä jätetään järeytymään tiheään siemenpuuasentoon tulevista pylväs- ja erikoistyvikaupoista haaveillen. Alle nousee luontaisia kuusiryhmiä ja toivottavasti loppualalle saadaan männyntaimikko aikaiseksi.
Riistametsänhoidollisena visiona on mustikkainen mänty-kuusisekametsä missä mausteena vähintään 10 % lehtipuusekoitus riistalle ja FSC kriteerejä täyttämään. Uuden puusukupolven saavuttaessa ensiharvennusiän alkavat säästetyt männyt olla todella komeita. Uskon että tulevaisuudessa laatutukin kysyntä ja hinta ovat nykyistä parempaa. Luontaisen alikasvoksen hyödyntäminen vähentää heinäämisen tarvetta ja hyvällä tuurilla heinittyminen on vähäisempää ja mustikan säilyminen parempaa, kun varjostavaa puustoa on jossain määrin jäljellä.
Mitä tässä nyt oli erityisen riistallista?
Hakkuusuunnitelmaa olisi voinut lähestyä myös toisesta näkökulmasta.
Ensin tehtäisiin ennakkoraivaus koko käsittelyalalle, eli kaikki alikasvos pois hakkuuta häiritsemästä. Kuusikon käsittelynä olisi edelleen alaharvennus. Kasvatusmännikkö harvennettaisiin myös, mutta lopputulos hyvin erinäköinen koska kaikki suojaa tarjoava kuusi olisi raivattu pois. Uudistuskypsälle metsälle avohakkuu, mätästys ja kuusen istutus ja sitä seuraava heinäys ja varhaisperkaus. Lopputulos olisi kasvatettavan puuston osalta hyvin samanlainen, mutta riistan ja marjastajan silmin paljon ankeampi.
Riistametsänhoidossa kyse on pitkälti näkemyksestä ja asenteesta. Todelliset erot käsittelyissä ja puutuloissa on oikeastaan aika pieniä. Jokainen toimii tyylillään. Paljon on kiinni siitä, millaisena kukin meistä näkee hyvin hoidetun metsän.
Minulle hyvin hoidettu metsä on kasvavia runkoja, suojaavia puskia, marjaisia mättäitä ja pyyn pyrähdyksiä.
Teksti ja kuvat Mikko Alhainen