Ampumakokeen uudistaminen

Metsästyslain ensimmäisen vaiheen asialistalla on ampumakokeen uudistaminen. Valitettavasti tässä vaiheessa on ilmeisesti tarkoituksena vain lisätä nykyiseen säännöstöön hylkeen ampumakoe ja jousiampumakoe sorkkaeläimien jousimetsästykseen. Muihin kokeisiin ei olisi tulossa muutoksia.

Näitä uusia kokeita varmasti tarvitaan, mutta aivan yhtä huutava tarve olisi hirvi- ja karhukokeen uudistamiselle. Olen monesti sanonut, että meillä ei ole nykyisin hirven ammuntakoetta. Meillä on vain kerran kolmessa vuodessa vaadittava metsästysaseen kiikaritähtäimen ohjattu kohdistaminen. Siitäkään ei aina ole jahdin kannalta mitään hyötyä, kun kokelaat tulevat ampumaan kokeen rata-aseella ja menevät sitten jahtiin metsäpyssyllä.

Jos nykyistä koetta halutaan pitää, niin on aivan turha käyttää kallista hirvenkuvaa maalina. Nykyisen kokeen voisi aivan hyvin ampua normaaliin kivääritauluun. Nykyisessä hirvitaulussa se osumaympyrä näkyy 75 metrin päähän hyvällä kiikaritähtäimellä, joten osumapaikkaa ei tarvitse arvioida kuvan profiilin perusteella, vaan ampuja voi hyvin tähdätä suoraan osumaympyrään. Minusta ampumakokeen tulisi edes jotenkin simuloida ampumista oikeassa jahtitilanteessa. Minä en ole nähnyt kenenkään metsästäjän raahaavan hirvipassiin ampumaradan kohdistuspenkkiä suorittaakseen riistalaukauksen seisovaan hirveen penkistä.

Ainakin Etelä-Suomessa 50 vuoden kokemukseni mukaan suurin osa hirvistä ammutaan liikkeeseen. Vain koiramiehet saattavat päästä ampumaan hirven seisontahaukkuun. Jokainen meistä tietää, että seisovaan eläimeen ampuminen on helpompaa kuin liikkuvaan. Näin ollen tärkeintä olisi testata kokelaiden kykyä ampua nimenomaan liikkuvaan hirveen. Olen seurannut huolestuneisuudella joidenkin hirvimiesten välinpitämättömyyttä ampumataitonsa ylläpitämiseen. Toki aika suuri osa porukasta käy muutaman kerran kesän aikana harjoittelemassa hirviradalla, mutta liian paljon on niitä, jotka käyvät kerran kolmessa vuodessa suorittamassa ”kokeen”.

Hirvi on niin iso ja kulkee niin suoraviivaisesti, ettei sen ampuminen kovin kaksista taitoa vaadi. Jos hirvimies käy ampumassa radalla edes 100-200 laukausta vuodessa, niin sillä käsitykseni mukaan ylläpidetään riittävää ampumataitoa. Helpon kokeen ja harjoittelemattomuuden seuraus ei voi olla mikään muu kuin haavakoiden lisääntyminen.

Nykyinen koe ei edellytä minkäänlaista ampumataitoa. Olen metsästäjäkoulutusten yhteydessä nähnyt useita kertoja, kun nainen, jolla ei koskaan aikaisemmin ole ollut kädessään asetta tai mies, joka on ampunut viimeksi 30 vuotta sitten armeijassa, tulee radalle ja ampuu ensimmäisellä tai toisella sarjalla hyväksyttävän koesuorituksen. Olen kaikilla pitämilläni metsästäjäkursseilla sanonut kokelaille, että älkää missään nimessä lähtekö hirvijahtiin, jos ette osaa ampua vanhaa hirvikoetta hyväksyttävästi. Minulla on sellainen käsitys, että nykyinen ampumakoe säädettiin siksi, että tasavallassa oli joku hyvin isokenkäinen, joka ei osannut ampua, mutta halusi osallistua hirvijahteihin. Piti säätää koe, jonka kuka tahansa ampumataidotonkin pystyy suorittamaan.

Vanha ampumakoe oli hyvä ja sen voisi ottaa uudelleen käyttöön. Toinen mahdollisuus voisi olla sellainen koe, että taulu pysäytetään radan alkuun. Kokelas ampuu seisovaan kuvaan laukauksen ja laukauksesta ratavalvoja painaa kuvan liikkeelle ja kokelas lataa nopeasti ja ampuu toisen laukauksen liikkuvaan kuvaan. Tämä sitten toistetaan pari kertaa. Tauluna voi olla nykyinen kilpailutaulu.

Kuva: Suomen riistakeskus