Konfliktista päivitettyyn sudenhoitosuunnitelmaan

susikuva-aikajana-juttuun

Susi- ja suurpetokeskustelu roihahti liekkeihin vuosien 2012–2013 aikana. Erityisesti keskustelu kävi kuumana, kun kävi ilmi, että susia oli pyydetty laittomasti ja että salametsästys oli tehnyt suuren loven Suomen susikantaan. Myös susien aiheuttamat petovahingot puhuttivat ja erilaisia mielenilmauksia puolesta ja vastaan kajahti ilmoille. Yhtenä syynä susikeskustelun aktivoitumiseen oli myös suden elinpiirin laajeneminen Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Koostimme Metsästäjä-lehden artikkelien pohjalta lyhyen katsauksen susikeskustelun etenemiseen aina joulukuussa 2014 valmistuneeseen sudenhoitosuunnitelman luonnokseen asti.

maaliskuu 2013

Mistä tila Suomen susille?

Metsästäjä-lehden toisessa numerossa salametsästys ja petovahingot puhuttivat. Suomalaisen suurpetopolitiikan nähtiin olevan murroksessa. Pääkirjoituksessa Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava peräänkuulutti keskustelua, joka keskittyisi kaikkia osapuolia palvelevien ratkaisuiden hakemiseen ja joka jatkuisi kunnes susista saataisiin yhteinen sopimus.

”Olennaista on luoda sopimus, missä suurpetojen suojelutavoitteet sovitettaisiin toteutettavaan susipolitiikkaan niin, että maaseudun asukkaiden oikeutetut odotukset ja muiden kansalaisten arvomaailma saataisiin yhteen.”

Orava mainitsi pääkirjoituksessa, että Suomen riistakeskus oli saanut toimeksiannon ryhtyä sudenhoitosuunnitelman laatimiseen ja että työ alkaisi syksyllä 2013.

Suoraa puhetta suurpedoista

Suomen riistakeskuksen riistatalouspäällikön Jarkko Nurmen artikkelissa esiteltiin keinoja tilanteen ratkaisemiseksi valtakunnallisella tasolla. Avauksena uudelle suurpetopolitiikalle maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet jalkautuivat Suomen riistakeskuksen toiminta-alueiden sidosryhmätilaisuuksiin kuuntelemaan kansalaisten näkemyksiä.

”Toivottavasti riistakeskus onnistuu luomaan prosessin, jossa vuorovaikutus, tieteellinen tieto, tunteet ja toisten näkökulmien kunnioitus johtavat laajaan yhteisymmärrykseen susikannan hoitamiseksi”, totesi maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies, Sami Niemi jutussa.

Puheenjohtajan palsta

Puheenjohtajan palstalla Suomen riistakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Tauno Partanen käsitteli riistantutkimuksen ja metsästäjien tulehtuneita välejä ja luottamuksen palauttamista. Kirjoituksessa korostettiin yhteistyön merkitystä, jota tarvittiin varsinkin suurpetolaskennoissa.

”On kiistämätön tosiasia, että suupedot työllistävät riistanhoitoyhdistyksiä huomattavasti ja aiheuttavat monenlaista painetta kentälle”, Partanen kirjoitti.

toukokuu 2013

Eri suurpeto – samat ongelmat

Metsästäjä-lehti tarkasteli susiin liittyvää asiaa myös kansainvälisestä näkökulmasta. Eri suurpeto – samat ongelmat jutussa Aku Ahlholm pui konferenssia, jossa käsiteltiin eri maiden suurpetojen ja ihmisten välistä suhdetta ja suurpetokonfliktien tutkimusta.

Konferenssissa tuli esille, että asenteet ja riitely petoasioissa muistuttavat paljon toisiaan oli kyse mistä maasta tai pedosta hyvästä. Asennetutkimuksien mukaan yleinen asenne vaikuttaa olevan, että suurpetoja saa olla, kunhan ne eivät ole omalla takapihalla.

Artikkelissa nostettiin myös esille näkemys, että suurpetokonflikti voidaan itse asiassa joskus ymmärtää pikemminkin ihmisten välisenä ja sosiaalisena konfliktina.

”Ihmisillä ei ole yleensä kielteinen asenne eläintä kohtaan vaan ihmisiä ja hallintoa kohtaan”, toteaa artikkeliin haastateltu Christine Browne-Nonez Wisconsinin yliopistosta.

Toisaalta myös suoraa vihaa suurpetoja kohtaan ilmenee esimerkiksi lemmikkivahinkojen kohdalla.

tammikuu 2014

Susiasiat ensimmäisenä remonttiin

Vuoden 2014 ensimmäisen Metsästäjä-lehden Marja Martikaisen kirjoittamassa artikkelissa tarkasteltiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin arviointiryhmän ehdotuksia uuden sudenhoitosuunnitelman tueksi. Arviointiryhmän mukaan susipolitiikka kaipasi muutosta.

Tavoitteenasettelun susikannan hoidossa tulisi arviointiryhmän mukaan muuttua niin, että ensin saavutettaisiin sosiaalinen kestävyys.

”Määrä riippuu siitä, kuinka paljon ihmiset kestävät ja hyväksyvät alueellaan susia tai muita suurpetoja”, kommentoi arvioinnin projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä.

Arviointiryhmä ehdotti välineiksi alueellisia ja reviirikohtaisia kannanhoitosuunnitelmia, ja alhaalta ylöspäin lähtevää toimintatapaa, jossa suurpedoista tulisi ongelmien sijaan tavoitteita.

marraskuu 2014

Kansalaisia kuultiin laajasti sudenhoitosuunnitelman valmistelussa

Viime vuoden viimeisessä numerossa käytiin läpi sudenhoitosuunnitelman luonnoksen tilannetta noin kuukausi ennen luonnoksen palauttamista.

Reilu vuosi työn aloittamisen jälkeen kansalaisia ja susialueiden asukkaita oli kuultu laajasti. Susireviirialueilla järjestettyjen työpajojen viesti oli, että susi kuuluu Suomen luontoon ja sille on paikka sen nykyisillä reviireillä.

”Susikantaa tulisi hoitaa ennen kaikkea paikallistasolla, ja susialueilla asuvilla pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa susiasioissa kuin muualla asuvilla” totesi sudenhoitosuunnitelman päivitystyön projektipäällikkö Mikael Luoma.

Maria Nikunlaakson kirjoittamassa artikkelissa painotettiin, että hoitosuunnitelman yhtenä tavoitteena on suden sosiaalisen hyväksynnän parantaminen.

Tuoreimmasta Metsästäjä-lehdestä voit lukea Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen (entinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistelemasta sudenhoitosuunnitelmasta, joka hyväksyttiin 22.1.2015.

Linkit artikkelin juttuihin:

Pääkirjoitus

Suoraa puhetta suurpedoista

Puheenjohtajan palsta

Eri suurpeto – samat ongelmat

Susiasiat ensimmäisenä remonttiin

Kansalaisia kuultiin laajasti sudenhoitosuunnitelman valmistelussa

Reviirikohtaista kannanhallintaa (1/2015)