Kokoamme tietoa susiyksilöistä

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen riistakeskus käynnistävät valtakunnallisen hankkeen susien yksilötietojen keräämiseksi. Tieto yksilön tunnistamiseksi saadaan DNA-analyyseilla. Lisäksi analyyseilla saadaan tietoa susilaumoista ja niissä olevien susien vähimmäismäärästä. Ensimmäiset tulokset pyritään julkaisemaan avoimessa karttapalvelussa syksyllä.

DNA analysoidaan metsästetyistä susista sekä susien ulostenäytteistä. Ulostenäytteitä kerätään erikseen järjestettävillä keräyksillä.  Suomen riistakeskus luo ja kouluttaa keräysverkoston vapaaehtoisista metsästäjistä ja luonnossa liikkujista. Kullekin keräysalueelle nimetään vastuuhenkilö, joka kokoaa näytteet ja toimittaa ne tutkittaviksi.

Ensimmäinen keräys käynnistyy syksyllä 2015, ja se toteutetaan noin 7–10 tunnetulla susireviirillä. Keräystä ei ole mahdollista tehdä kaikilla susireviireillä joka vuosi.

– Keräysalueet suunnitellaan vuosittain, jotta myös mahdolliset uudet reviirit voidaan ottaa mukaan. Kolmivuotisen hankkeen aikana keräyksen on tarkoitus kattaa kaikki valtakunnallisesti priorisoidut alueet. Tällaisia ovat alueet, joilla on useampia laumoja lähekkäin ja joissa tarve tiedolle on suurin, kertoo riistasuunnittelija Olli Kursula Suomen riistakeskuksesta.

Uloste- ja metsästysnäytteiden lisäksi DNA määritetään myös poliisin luvilla ammutuista, kuolleena löydetyistä sekä pannoitetuista susista.

Tiedot julkaistaan avoimessa karttapalvelussa

Luonnonvarakeskus luo hankkeessa avoimen karttapohjaisen verkkopalvelun, jossa esitetään DNA-analyysiin perustuvat susien yksilölliset tiedot (yksilöllinen tunnistetieto, sukupuoli, keräyspäivämäärä). Aluksi palvelussa julkaistaan Lounais-Suomessa vuosina 2013–2015 kerättyjen näytteiden tulokset. Ensimmäisen vaiheen mukainen verkkopalvelu on tarkoitus saada käyttöön syksyllä.

Uutta tietoa palveluun päivitetään noin 4 kertaa vuodessa. Yksilötiedot metsästetyistä ja poikkeusluvilla ammutuista, kuolleena löydetyistä ja pannoitetuista susista viedään palveluun vuodesta 2014 eteenpäin.

DNA-analyysi on tärkeä lisä susikannan arviointiin, joka perustuu pitkälti susihavaintoihin ja pantaseurantoihin.

– Mikäli näytteitä on riittävästi, saadaan DNA-tiedolla parempi kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä, niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä sekä mahdollisesti sukulaisuussuhteista, sanoo tutkija Samuli Heikkinen Luonnonvarakeskuksesta.

Rohkaiseva esimerkki löytyy läheltä, sillä Ruotsissa DNA-menetelmän käytöstä on viime vuosina tullut olennainen osa susikannan seurantarutiinia.

– Menetelmän antaman tiedon luotettavuus on kuitenkin kiinni näytteiden keruun kattavuudesta, korostaa tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.

DNA-analyysit tehdään Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Lisätietoja:

Samuli Heikkinen, tutkija, Luonnonvarakeskus
etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 029 532 7873

Ilpo Kojola, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus
etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 029 532 7411

Olli Kursula, riistasuunnittelija, Suomen riistakeskus
etunimi.sukunimi@riista.fi, puh. 029 431 2242