Valkohäntäpeura

(Odocoileus virginianus)

Tuntomerkit: Hirveä selvästi pienempi ja sirompi. Säkäkorkeus 90–110 cm, ruumiin pituus 150–180 cm. Pukin paino jopa 130 kg, naaras 40–80 kg. Tunnusomaista pitkähkö alta valkea häntä, jonka eläin nostaa häirittynä varoitussignaaliksi. Karvan väri kesällä punertavanruskea, syksyllä vaaleanharmaa, mahapuoli vaalea. Vasa tanakka, neliömäinen. Pukilla sisäänpäin kaarevat sarvet, usein nk. tulppaanisarvet.

Esiintyminen: Verraten yleisenä Hämeessä, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Muualla harvakseltaan esiintyviä kantoja. Elää viljelysalueiden tuntumassa reheväkasvuisissa metsissä. Talvella usein kuusikoissa, missä lunta on vähemmän.

Lisääntyminen: Kiima-aika marraskuussa. Synnyttää toukokuussa 1–2 (joskus 3) vasaa.

Ravinto: Vuodenajasta riippuen ruohovartiset kasvit, oraat, puiden ja pensaiden versot ja varvut. Talvella mm. mustikka ja kataja tärkeitä.

Muuta: Pohjoisamerikkalainen hirvieläinlaji, joka on tuotu Suomeen 1930-luvulla. Vuotuinen saalis nykyisin n. 23 000 yksilöä. Huippusaalis 25 400 (2010). Talviruokinta etenkin runsaslumisina talvina tarpeen.