Metsäpeura

Metsapeura_Kuva_Reijo_Orava

(Rangifer tarandus fennicus)

Tuntomerkit: Metsäpeura on poroa suurempi ja pitkäkuonoisempi. Paino uroksilla eli hirvailla 70–150 kg, naarailla eli vaatimilla 40–100 kg. Ruumiin pituus 180–220 cm, säkäkorkeus 90–120 cm. Karvanväri vaihtelee lähes valkeasta hyvin tummaan. Yksittäiset karvat ovat onttoja ilman täyttämiä, mikä tekee lajista hyvin kylmänkestävän. Molemmilla sukupuolilla on runsaasti haaroittuvat sarvet, jotka voivat kasvaa huomattavan kookkaiksi. Hirvas pudottaa sarvensa keskitalvella, vaadin vasta keväällä usein vasomisen jälkeen. Peuran sarvet ovat edestäpäin katsottuna pystymmät kuin porolla, jolla ne kaareutuvat usein sisäänpäin. Peuran jälki on leveä ja pyöreähkö; sorkanpuoliskot ovat kuunsirppimäiset. Peurojen ja porojen juostessa niiden sorkista kuuluu tunnusomaista naksahtelua.

Esiintyminen: Laji palasi uudelleen Suomen eläimistöön 1950-luvulla. Kainuussa metsäpeuroja on noin 700 yksilöä. Kuhmosta metsäpeuroja on siirretty Salamanperän luonnonpuiston alueelle Suomenselälle, missä kannan koko on nykyisin noin 1250 yksilöä. Metsäpeura elää kesällä soisilla rauhallisilla metsämailla. Talvisin ne siirtyvät jäkälää kasvaville mäntykankaille. Peurat yöpyvät usein järvien jäillä.

Lisääntyminen: Kiima syys-lokakuulla, jolloin voimakkaat hirvaat yrittävät koota useita vaatimia haaremiksi. Hirvaiden väliset ottelut ovat tällöin tavallisia. Vasoja syntyy usein vain yksi toukokuussa.

Ravinto: Vuodenajan mukaisesti talvella maajäkälät (esim. poronjäkälät) sekä puilla olevat naavat ja lupot, keväällä ja kesällä ruohovartiset kasvit. Syksyllä mieliruokaa myös sienet.

Muuta: Metsäpeura on aikoinaan elänyt suuressa osassa maata ja ollut tärkeä riistaeläin. Se hävisi liiallisen pyynnin seurauksena Suomesta viime vuosisadan vaihteessa yli viideksikymmeneksi vuodeksi. Metsästetään vuosittain pieniä määriä lähinnä vahinkojen estämistarkoituksessa.